Miksi kiertelisin enää kirpputoreja samaan malliin kuin joskus muinoin (siis 2006-2016), kun mulla ei ole sieltä oikeastaan mitään ostettavaa? En tarvitse mitään!
Miksi pitäisin enää kirpputoripöytää, kun mulla ei ole enää mitään myytävää? En omista oikeastaan mitään ylimääräistä!
Elämäni viimeinen kirpputoripöytäviikko – oho – se meni jo? Kiitti Akseli.
Ennen elin turhuuden markkinoilla, koska olin keräilijä. Keräsin kirjoja, cd- ja vinyylilevyjä, dvd-elokuvia, matkamuistoja, sukkia, astioita, kuivamuonaa ja mitä milloinkin. Ne tuottivat epämääräistä huolta. Nyt olen jo monet vuodet karsinut turhaa tavaraa.
On ollut valtava helpotus päästä tarpeettomista esineistä eroon! Olo on parhaimmillaan kuin taivaan lintusella. Ja matka jatkuu…
Meillä oli nimittäin rakkaan rakkaan vaimoni kanssa pari viikkoa sitten Mankkaan Akseli -kirpputorilla pöytä viikon ajan. Tarkoitus oli päästä turhasta romusta eroon ja saada vastineeksi vähän rahaa.
Myynti yllätti positiivisesti ottaen huomioon, että myytävät tavarat eivät olleet pääsääntöisesti mitään erikoisia. Myytiinkin monet niistä eurolla parilla. Meille niillä ei ollut enää arvoa. Ne olivat luonteeltaan sellaisia nurkissa lojuvia.
- Meidän kirpputorimyynti!
- Maanantai: 57,00 euroa
- Tiistai: 41,50 euroa
- Keskiviikko: 42,00 euroa
- Torstai: 28,50 euroa
- Perjantai: 1,00 euro
- Lauantai: 87,50 euroa
- Sunnuntai: 34,75 euroa
- Yhteensä: 292,25 euroa
Seurattiin koko viikko tiiviisti myyntejä Kirpparikalle -sovelluksesta, se oli vähän sellainen meidän yhteinen vitsi. Ei vitsi, miten rasittavaa kyttäämistä. Aika tasaisesti tuli myyntiä lukuun ottamatta perjantaita, jolloin pöytä oli sotkuinen ja siellä oli jäljellä enää vähemmän kiinnostavaa romua.
Opimme, että kirpputoripöytää pitää hoitaa ja tavaroiden asetteluun saa mielellään vähän panostaa aikaansa. Lauantaina kävimme hoitamassa pöytää ja viemässä sinne lisää vähän parempia esineitä. Heti tärppäs! Kirpparikalle se vaan kilisi. Kun tavarat on asetellut pöytään ja rekkiin nätisti, ne menevät näköjään helpommin uusille omistajille. Totuuden nimissä, on myönnettävä, että leijonan osa myynnistä tuli vaimoni vaatteista.
Ennen tavarat herättivät minussa negatiivisia muistoja menneestä elämästä ja siitä, kuka joskus olin.
Nyt mieleni on kirkas, koska olen minimalisti. Minimalismi merkitsee selkeyttä, raikkautta, kirkkautta ja vapautta.
Joka tapauksessa ostan tavaraa vähemmän. Kulutan ravitsemukseen, elämyksiin ja palveluihin enemmän…
P.S. Ks. sarjan ensimmäinen ja toinen osa.
NESTORIES 