Päivän pärskeet ovat epävarmuus, karheus ja kapina. Mitenköhän se persoona oikein saisi näkyä?

Mitenköhän se persoona oikein saisi näkyä? – Olen enemmän kuin mitä näkyy!

🌼🌼🌼

Olenko itseni toisten keskellä?

Vai annanko periksi ajatuksistani?

Koska on oltava kuin toiset.

Saan olla?

Kummin olen toisille, kumminkin aito?

🌼🌼🌼

• 

  Nestories @ Tiergarten

🌼🌼🌼

Olenko näkyvästi karhea?

Suosittu en ole kumminkaan.

Enkä pelkää kuin ennen –

kuulumattomuuttakaan.

🌼🌼🌼

• 

  Nestories @ Tiergarten

🌼🌼🌼

Toiset saavat tuntea minut nyt.

Olenhan muuttuva.

Tai vaikka mitä milloinkin –

mitä valitsen olla.

🌼🌼🌼

Valitsen olla urhea –

ainakin herkästi.

Annan epävarmuuteni näkyä.

Olen enemmän kuin mitä näkyy!

🌼🌼🌼

• 

  Nestories @ Tiergarten

🌼🌼🌼

Hymyilen vaikkei se näkyisi.

Olen uusi mutta olen minä –

kuin vanha lapsi tai ehkä eläin.

Tein itseni. Yhdessä itseni kanssa.

Periaatteessa vain kapinoin.

🌼🌼🌼

Minä olen minä, vaikken vastannut odotuksiasi – tai vaikka vastasin.

Entä sinä? Miten sinä näet nämä teemat elämässäsi? Oletko kuin toiset? Oletko sinä? Näytätkö toisille itsevarmalta, vaikket olisi varma? Teetkö irtiottoja suhteessa odotettuun, suhteessa muihin… suhteessa itseesi?

🌼🌼🌼

P.S. Ks. sarjan ensimmäinen ja toinen osa.

11 syytä olla syömättä seurassa: sun on joskus vaan tervettä näyttää punaista sosiaaliselle syömiselle

Yleensä sun on vaan helpointa ruokailla työporukan enemmistön messissä. Sä haluut kuuluu jengiin – etkä ¤%&=!” tehdä mitään sosiaalista itsemurhaa tai olla muiden silmissä vähänkään porukan ”mätä omena”.

Silloin tällöin sun olis ehkä kuitenkin vaan tervettä näyttää stop-merkkiä sosiaaliselle syömiselle, koska…

1. Sä tarvitset hetken aikaa just niille sun omille ajatuksilles. Toisinaan sun on hyvä ravita vain sun omia ajatuksias. Saattaapi olla, että massamedian, mainonnan, ”virallisten ravintosuositusten” työelämän vaatimusten ja/tai työporukan hyväksynnän – tai joidenkin muiden syiden – takii sä joudut jo muutenkin tiedostamattas alistamaan ajatteluas ihan tarpeeks.

2. Sä voisit valita just sitä safkaa mitä sä haluut ja just silloin ku sä haluut. Burgeriateria vai salaatti lisukkeilla? No salaatti tietenkin. Siemenmix, cashew-pähkinät ja oliiviöljy kiinnostelis, sämpylä ja ranskikset taas… – ei! Ehkä sulle riittää nyt pari haukkua omenasta. Ehkä syöt paremmin myöhemmin. Kun muilla on hoppu, siihen saattaa olla syynsä, mutta sulla ei tarvii olla syytä vielä syödä. Pätkäpaasto rulaa!

3. Ruoan terveellisyys. Suosittu = usein sun kannalta huono ja epäterveellinen. Kompromissi on usein pettymys tai harha-askel sun kannaltas. Suurimmalle osalle sopiva ja helppo valinta saattaa iisisti johtaa keskinkertaiseen ja epäterveelliseen annokseen. Sen kun vedät huiviin niin sitä ei välttis hyvä seurakaan kompensoi.

4.  Sä saat äänes paremmin kuuluviin pienemmässä porukassa. Toisinaan sun olis varmaankin hedelmällisempää keskustella yhden tai kahden huipputyypin kanssa kuin kilpailla siitä, kuka heittää parasta porukkaläppää. Ehkä lähdet tapaamaan jotain ihan toisesta yhteydestä tuttuu tyyppii. Sosiaalinen syöminen on laadukkaampaa pienemmässä porukassa?

5. Sä voit säästää rahaa. Ulkona syöminen on kallista. Edullisemmatkin VHH-eväät ravitsevat. Toisaalta nälkä kasvaa syödessä ja hiilarit ruokkii nälkää. Onhan se ny kivaa porukalla vähän nauttii… Vedetäänks viel jätskit?

6. Isompi sakki vaatii isomman pöydän. Tämä valitettavasti saattaa jo rajata joitakin yksilöllisempää ja terveellisempää ravintoa tarjoavia lounaspaikkoja pois sun ulottuviltas. Toisaalta sun (ja teidän) ei olis pakko aina ängetä kaikkien kans just siihen samaan pöytään!

7. Näennäinen ”demokratia”. ”Enemmistön valitsema” safkamesta on usein todellisuudessa porukan ”suosituimpien sanelema”. Näin ollen sun äänelläs ei ole todellista painoarvoa. Joskus ”sun henkilökohtainen häviösi” on tietysti ymmärrettävissä, jos sua (ja ehkä komppaajiasi) useempi henkilö yksinkertaisesti kannattaa toista paikkaa. Mutta mitä jos huomaat, että sulle jää melkein aina luu käteen – silloinkin kun yrität ehdottaa jotain tosi mainstreamia?

8. Asioiden hoitaminen. Kun sä selvität esim. ikävät laskuasiat ja hoidat sulle elintärkeitä perhesuhteita jo lounaalla, illalla sulla on tiedossa laadukkaampaa aikaa…

9. Ruokalepo. Siinä missä hengailu seurassa saattaa sulautua vain osaksi sun muutenkin kuormittavaa työpäivää, ruokalevolla sä voit ammentaa sisältäs valoa ja henkeä loppupäivän koitoksiin. (Myös ekstroverteille!)

10. Musiikin kuuntelu. Monet ruokapaikat ovat kakofonisia puheen ja pärinän pesäkkeitä. Silloin sä voit huoletta antaa Richard Straussin Ruusuritarin hivellä koko olemustasi ja paeta ruokatunniksi henkisiin korkeuksiin. Esimerkiksi.

11. Extra: Sulla saa olla periaate mennä joskus vastavirtaan – ilman mitään varsinaista syytä. Joskus kevyesti muodostunut konsensus saattaa vaan periaatteessa ketuttaa. Silloin sulla on muuten vaan syytä olla syömättä seurassa. Todellakin!

Siis ehkä silloin tällöin. Ei välttis aina eikä joka päivä. Ei ehkä ees joka viikko. Vain silloin tällöin. Mikä on sun syys olla syömättä seurassa?

Sanotaan, että ruoka on parasta, kun sen nauttii (hyvässä) seurassa, mutta onkohan oikeesti aina näin? Kysynpähän vaan.

”No ei tietenkään…” ja ”not necessarily true!”

Satunnainen seuran vaihtaminen, toisinaan kuppikuntaisuuskin, olis varmasti terveempää kuin yleisesti ajatellaan. Tai ainakaan parhaan frendin tai tutun lössin seurasta poikkeamista ei oikeesti tarvii pelätä. Se saattaa rikastaa asetelmia sun kannalta – ja kasvattaa ituja yllättäville ajatuksille ja avata (ruoka)paikkoja seuraaville keskusteluille.

Mennäänks tänään, ihan vaan kahdestaan, sittenkin muualle?

(No ei tietenkään…)

P.S. Ks. sarjan ensimmäinen osa.